( HeSa 24.6.2008, Anu Uimonen)

"Presidentit kohtaavat viimeisen talven
- Valokuvan moniottelija sukelsi puolen vuosisadan kuviinsa.

Puoleen vuosisataan mahtuu paljon tapahtumia ja paljon kuvia. Siihen nähden Jussi Aallon juhlanäyttelyn yläkerta on ripustukseltaan tyylikkään niukka.
Muistojen ja historian tiheyttä on kerrostettu alakertaan.

Jussi Aalto kuvasi 1970-luvulla muotokuvasarjan suomalaisista poliitikoista amerikkalaisen Richard Avedonin tyyliin valkoista taustaa vasten ympäristöstä irrotettuna. Kuvattujen joukossa oli myös presidentti Kekkonen. Myöhemmin Aalto kuvasi samaan tyyliin myös presidentit Koiviston, Ahtisaaren ja Halosen. "Sama" aihe sai jatkamaan samaa tyyliä, jonka Aalto muuten oli jo jättänyt taakseen. Tuloksena on ällistyttävä kuvasarja, jossa historia yhtaikaa on näkyvissä ja pyyhitty pois. Se sopii hyvin avaamaan Aallon "historiallisen" näyttelyn.

Presidentit patsastelevat vastapäätä helsinkiläisiä patsaita, joista muodostuu Aallon uusin kuvasarja Viimeinen talvi. Merkkihenkilöitä ja symbolisia hahmoja esittävät monumentit on kuvattu viime talvena, jolloin lunta oli pääkaupungissa väin vähän ja satunnaisesti. Kunnon pyryä ja pakkasta ei näy missään, lumi näyttää sohjolta, joka on pian sulamassa pois. Viimeinen talvi-sarja on yhtä lailla läpileikkaus Suomen historiasta kuin muistutus ilmastonmuutoksesta. Lisäksi kuvat ovat kauniita, lumi luo tuttuihin veistoksiin graafisen ja samalla haikean lisäsävyn.

  Jussi Aalto on työskennellyt muoto- ja muotikuvaajana, kuvannut lehdille ja teattereille, opettanut ja kirjoittanut, pitänyt näyttelyitä ja vetänyt harrastajien Kameraseuraa.
Varsinainen valokuvan monitoimimies siis.

Kaikesta tästä saa aavistuksen myös tässä harkiten kootussa takautuvassa näyttelyssä.

On lapsuuden ja nuoruuden albumeja, on sarja taiteilija-muotokuvia. On välähdyksiä lukuisista menneiden vuosikymmenten näyttelyistä. Oma kokonaisuutensa on sarja voimakkaan graafisia mustavalkokuvia 196o-luvulta. Osa kuvista on ripustettu verkkoihin, jollaisia kameraseurojen kilpailuissa on tavattu käyttää.

Monenlaista ajan henkeä on tarjolla. Sen läpäisee kuvaajan vuosikymmenien läpi kestänyt uteliaisuus ja -rakkaus välineeseensä valokuvaan."