Valokuvia Jukka Male

Valokuvia Jukka Male

Valokuvia
Jukka Male
Avoinna 3.4.- 30.4.2015

Näyttely esittelee Jukka Malen tuotantoa neljällä sarjalla. Näyttely alustaa kuvillaan kesällä järjestettävää Jukan vetämänä  valokuvakurssia. Tule mukaan!

Imacon Color Scanner
BALKAN
Eurooppa on muuttunut ja hämmästelemme sitä. Elämän piti olla kaunista unta, mutta uni on muuttumassa painajaiseksi. Kuten unet yleensä, emme tiedä sen loppua ennenkuin heräämme, jos silloinkaan.
Francis Fukuyama ennusti jo vuonna 1994, että “ainoan vakavan uhan Euroopan turvallisuudelle tulee muodostamaan Venäjän ja Ukrainan keskinäisen tilanteen kehitys”. Näin kirjoittaa Jermu Laine 5/2014 ‘Tieteessä tapahtuu’-lehdessä.
Toisen maailmansodan jälkeen koettiin Euroopassa harvinaisen pitkä rauhanajan jakso. Se sokaisi onnellisuudellaan monien silmät. Vuosituhannen lopuksi Jugoslavia hajosi moniin sotiin.
Oheiset kuvat ovat niitten konfliktien yhdestä lopputulemasta, sodissa haavoittuneista. Käsittelin kaikkia keskenään sotineita etnisiä ryhmiä omina kokonaisuuksinaan. Jokainen ryhmistä koki olevansa uhri, myöskin serbit, ja elävänsä muitten uhan alla. Niin väitettiin, ja niin on tapana väittää aina. Niin väitetään Euroopassa taaskin.
Emme tiedä, miten Ukrainan ja Venäjän konflikti kehittyy eteenpäin. Sitä ei tiedetä edes Venäjällä, vaikka sen tiedetään eniten ohjailevan rintamien väkivaltaa, vaikkei Venäjä sitä tunnustakaan. Mikäli käy erityisen huonosti, konflikti voi kehittyä Jugoslavian sotia suuremmaksi.
Mikään sota ei lopu siihen, kun varsinainen sodankäynti loppuu. Yksittäiset kärsijät piiloutuvat sodasta toipuvaan yhteiskuntaan. Monille sota jää muistuttamaan piinallisesti heidän elämänsä jokaisena päivänä.
Kukaan ei tiedä milloin “sinun sotasi” koittaa. Se voi alkaa huomenna tai ei koskaan. Sitä ei tiedä. Kaikki sodiksi syttyneet konfliktit olisi voitu välttää. Miten? Sitä ei voi kertoa yhdellä tarinalla. Sodissa syntyy tuhansia tarinoita, joista vain harvat ovat täysin totta.
Olen palaamassa tähän projektiin tarkoituksena tutkia sodan pitkäaikaisvaikutuksia. Lopullisesta materiaalista tulee kirja.

JMale_Staszek-Ros-1981-parann_overlay_liina‹-640x439
ŚREDNIA WIEŚ – puolalainen kylä
Ohessa olevat kuvat ovat paria tunnetumpaa lukuunottamatta uusia skannauksia, jotka löysin vasta hetki sitten käydessäni läpi vanhaa kuvamateriaalia. Ne ovat siis tuoreita minullekin ja esillä ensi kertaa täällä LUOVAN galleriassa.
Kuvista haluan nimetä erityisesti Staszek Rośin tulossa keittiöön hevosella, ja triptyykin muodossa esillä olevat Kazio Rajchelin kuvat, jotka ovat vuosilta 1979, 2002 ja 2013.
Kuvat ovat ehdolla tulevaan kirjasarjaani. Puolalaisen Srednia Wieśin kylästä kertova teos valmistuu kolmesta kirjastani ensimmäisenä.

Kuvani kaakkoisen Puolan Bieszczadyn alueella Średnia Wieśin kylästä ovat 35 vuoden ajalta, viimeisimmät vuoden 2014 huhtikuulta. Kylästä on ollut laajoja artikkeleita sekä suomalaisissa että ulkomaisissa lehdissä, laajimmin ehkä saksalaisessa GEO:ssa, jossa kuvia tekstin ohessa ilmestyi 25-sivuisena tarinana. Sinä aikana sekä Puola että Średnia Wieś ovat olleet suuressa murroksessa. Itsensä tuhoon tuhlanneet kommunistis-sosialistiset maat muuttuivat kapitalistisiksi. Koko itäisen Euroopan poliittinen kartta muuttui, ja kuten huomaamme, muutokset jatkuvat yhä. Nyt ne ovat taas väkivaltaisia.

Kirja Średnia Wieśin kylästä myös aukaisee vähemmän tunnetun perspektiivin, ukrainalaisten ja puolalaisten välisen konfliktien tumman menneisyyden. Tämä historian varjo on ollut vailla suurempaa huomiota jääden kokoluokassaan huomattavasti suurempien tarinioiden alle. Se ei tee siitä merkityksetöntä. On ymmärrettävä, että Ukraina on suuri määrittäjä Euroopan monimutkaiseen tasapainoon ja yhtä lailla tärkeää on nähdä menneisyyteen niiden aikojen kautta, kun ukrainalaisia karkoitettiin näiltä alueilta.

Średnia Wieś, kuten koko sitä ympäröivä suuri aluekin, oli monikulttuurinen. Puolalaisten ohessa alueella asui suunnilleen yhtä suuri määrä ukrainalaisia, lisäksi juutalaisia ja muita pienempiä vähemmistöjä, esim. “lemkolaiset” (łemkowie pl, tai lemkos engl). Joskus aluetta määrittää vahvasti se, mikä sieltä puuttuu, vaikkemme osaisikaan tarkasti tunnistaa puuttuvan merkitystä. Tai ainakin voisi kuvitella minkälaiselta kylä, sen lähialueet ja ehkä koko Keski-Eurooppa näyttäisi, jos ihmiset olisivat osanneet olla keskenään rauhassa. Se olisi toisenlainen, minkälainen, sitä emme voi tietää. Mutta toisenlainen.


marilu-de-jerez_vanhempi_sRGB-640x535

CHINO – Barcelona

Kun tulin Barcelonaan ensi kerran, en kohdannut Kataloniaa enkä ennakoimaani kansojen kiihkoa toisiaan vastaan. Lyhyen kiertelyn jälkeen löysin keskeltä kaupunkia aukion, jonka päältä oli purettu korttelillinen taloja.
Maapohjainen aukio oli sivuiltaan kivipylväin kaupunkiin kiinniommeltu. Se oli kuin pikkukaupungin tori, vaikkakin keskellä suurkaupunkia. Olemiselle se tarjosi hyvän sijan, ja kaikenlaiselle pysähtymiselle.
Aukean jokainen liikkuja oli enemmän kiinnostunut itsestään, omasta toimeentulostaan, kuin erilaisten kulttuurien itsenäisyydestä tai yhteensopivuudesta. Asuttajana tähän osaan kaupunkia olivat huumeet, prostituutio, ja rikoksista suurin, köyhyys. Olin astunut Chinoon, yhteiskunnan kellariin.
Kentän viertä sivuavalla Sant Ramonin kadunpätkällä oli neljä baaria: Las Marinas, Porto Pi, La Barra ja el Disco, niiden vieressä parturi ja kondomikauppa, kulman takana ravintola, ympärillä muutama pieni hotelli tai huonetila, joihin lyhyet tuttavuudet suunnistivat hetkeksi, toiset tuhlaamaan, toiset ansaitsemaan vähiä rahojaan. Baareissa notkui kaikenlaista väkeä. Pian minäkin.
Hiekkaisen ruven päälle nousi myöhemmin kaksi uutta ja rumaa asuintaloa, niin pelkistettyä, että voisi kuvitella niiden olevan itsensä kuljetuslaatikoita.
Tilaa on nyt vähemmän, se on tylympää, mutta himon eteisenä paikka on säilynyt. Näkyvintä on kadulla käytävä ihmiskauppa, huoraaminen eli prostituutio. Prostituutio jakautuu alueittain eri tyylilajeihin. Tämä on naisten alue; miesten ehdoilla.
Tässä osaa Chinoa kymmenet naiset myyvät itseään. Myynti tapahtuu suoraan kadulta. Täällä ei myydä rakkautta, ei edes lyhyttä iloa, ilot täytyy itse kuvitella. Täällä myydään panoja, Fucky-Fucky.
Kaupankäynti on kuumimmillaan kun ilta on vielä lämmin, hiljeten sitten yötä kohti. Itseään myyvät siirtyvät pikkuhiljaa turistivirtoihin suuremman rahan toivossa. Mikä tahansa muuttuu yössä kauniimmaksi.
Prostituutio ja sen laajuus paljastuivat minulle vasta myöhemmin, hyvin hitaasti, muun ymmärtämisen ohella. Barcelonassa toimii erään arvion mukaan yli 50 000 prostituoitua. Tietoni siitä on vähäistä, liikkumiseni ovat jääneet 30 metriin, las Marinasin ja la Barran välille. Muu kaupunki on pysynyt miltei tuntemattomana.
Jokainen ympäristö kasvattaa oman moraalinsa. Sant Ramonin ihmiset tietävät vain vähän toisistaan. Eivät välttämättä nimiä, eivät osoitteita, eivätkä aina sukupuoltakaan. Läheisyys tullessaan liian lähelle, on vaaraksi. Välttämätöntä on vain oleminen, eikä olemassa voi olla, olematta jossakin.

Ylläoleva teksti on Chino-näyttelyn ensimmäisen version esipuhe. Tähänkin aiheeseen olen palaamassa. Chino on erinomainen esimerkki eriarvoisuudesta, ja sen mekanismien lopputuloksesta. Se on tarina ihmisistä vailla valintojen mahdollisuuksia, ja mihin se kaikkineen voi johtaa. Tännekin, ja tähän aiheeseen olen palaamassa. Chinosta on tarkoitus tulla kirjasarjani kolmas osa.


Skróty-640x182

SEX

SEX – the hidden agenda. Seksuaalisuuden vaikutus ihmisen elämään sekä sen ääri-ilmiöinä että myöskin elämän harmaimman arjen ulottuvuuksina. Tämä aihe on muuttunut valokuvasta elokuvaksi, josta tietoja löytää menemällä sivuilleni www.jukkamale.com, ja sisään kohdasta ‘film’. Tällä esillä on koekuvauskooste, josta voi jo päätellä jotakin elokuvan tulevasta käsittelytavasta. Elokuvan työnimi on muuttunut muotoon ’Skróty – hidden agenda’.
Valokuvissa ja myöhemmin elokuvassa tavoittelen ajatuksia sukupuolen ja sukupuolisuuden vaikutuksesta elämäämme. Lähtökohtana eivät ole pelkästään seksuaalisuuden äärimmäiset ilmiöt, vaan myöskin sukupuolisuuden arkiset piiloutumat, sen latentteina erilaisiin tapoihin kätkeytyneet muodot. Kiinnostavia ovat sukupuolisuuden merkitykset eri tasoilla, mm. sen vaikutus arkielämän toimintaan, yksilövalintoihin, prostituutioon, seksuaalisiin vähemmistöihin, vallitseviin hierarkioihin tai äärimmäisenä esimerkkinä yhteiskuntia hajottaviin sotiin.
Seksuaalisuus sisältää henkilökohtaisuudessaan ja yleisyydessään sokeuttavan elementin. Osa asioista kätkeytyy häpeään, osa on niin tavallisia, ettei niitä huomaa. Tunne privaattiudesta on niin voimakas, ettei ihminen enää tunnista eroa käsitteiden “minä olen ja minä teen” ja “minussa on ja minussa tapahtuu” välillä.
Mikä näkyy kauas, saattaa olla läheltä piilossa. Seksuaalisuus sisältää paljon asioita, jotka tunnemme voimakkaasti henkilökohtaisina, vaikka ne ehkä ovatkin varmin merkki yleisestä ihmisyydestä.
Haluan avata osin arkipäiväistynyttä ja samalla salaperäistä aihetta, rikkoa siihen liitettyjä yksinkertaistuksia ja vakiintuneita käsityksiä riippumatta siitä, kuinka vanhoja käsitteet ovat. Joskus uusikin on valmiiksi  konservatiivista. Yhteiskunnallisilla määrityksillä on taipumus nopeasti muodostua normatiivisiksi silloinkin, kun ne perustuvat protestiin aiemmin vallinneita kantoja vastaan. Kysymykset ja vastakkainasettelu ovat välttämättömiä maailman ymmärtämiseen.

MORE INFO