STEFAN BREMER

Jakorasia
Fördelardosa
Junction box
the Art of Sharing

5.5-31.5.2011
Galleria Luova.fi

På svenska>

" En halua olla pihtari, voin hyvin olla JAKORASIA”
- Stefan Bremer

Ajan kuvaa. Anteliasta jakelua Facebookissa jalostettuna teoksiksi gallerian seinälle. Imaginääristen drinksujen tarjoilemisesta kavereille ja tökkimisestä tai likettämisen sijasta voi syntyä jotain uutta, esimerkkinä laaja yhteisöllinen A Flower of Beauty for Japan -albumi, kukkien kauneutta ja monta merkittävää ajatusta sisältävä yhteisötaideteos.

”Facebookkiin postattujen kuvien elinkaari on yleensä kovin lyhyt. Kuva ei juurikaan saa kiinnostusta osakseen vuorokausi julkaisemisensa jälkeen. Facebook on kuin sanomalehti, seuraava numero peittää eilisen. Silti jotkut oivallukset ovat johtaneet pidempään esilläoloon sivustoilla kuten eräät t-paitaprojektit tai Japanin Tsunami-katastrofin synnyttämä laaja yhteisöllinen A Flower of Beauty for Japan, taustoittaa valokuvaaja Stefan Bremer.

Moni valokuvaaja ja taiteilija pihtaa töitään ja harmittavan harvoin niitä pääsee katsomaan. ”Jakorasia-näyttelyssä esitän kuvia jotka ovat herättäneet kaveripiirissäni innostusta tai tarvetta kommentoida. Esillä ovat myös kuvien saamat kommentit. En halua olla pihtari, voin hyvin olla JAKORASIA”, hymyilee myös Steffenä tunnettu antelias kuvien jakaja.

OONAN JA JÖNSSIN OHJAUKSESSA

”Kaksi vuotta sitten, pitkien empimisten jälkeen päätin liittyä Facebookiin. Ympärilläni oli kasvanut paine liittymiseen. Ihmiset väittivät, että tämä media sopisi juuri minulle. Olin kylläkin kuullut ihmisten vaahtoavan innostuneena yhteydenpidosta, tökkimisestä ja imaginääristen drinksujen tarjoamisesta kavereilleen netissä. Varsinkin juhlissa missä ihmiset ennen juttelivat niitä näitä ei juuri muuta voinut kuunnella kuinka ”se ja se, tai toi ja toi” esiintyivät Facebookissa. Olin skeptinen ja kyseinen media tuntui jokseenkin yhdentekevältä ja aika lapselliselta. Muiden innostumisen ohitin väittämällä ettei Fb sovi minulle. Ajattelin myös olevani liian vanha, en jaksaisi vouhottaa ja pysyä trendiaallon huipulla. Silti jossain takavasemmalla heräsi kiinnostus mahdollisuudesta jakaa tietoja, esim. tulevista näyttelyistä, omista avajaisista tai muuten vaan kiinnostavista tapahtumista. Oona oli liittynyt ja innostunut mediasta, joten kun aika tuli matkustaa perheen kanssa Italiaan lomailemaan päätin kirjautua Facebookin. Sen lisäksi olin juuri ostanut uuden ihanan pikkukameran ja valokuvamuseoon oli avautumassa Töitä Tekoja -näyttely. Päätin että nyt on aika ryhtyä jakelemaan. Jönssi auttoi minua ennen reissua muokkaamaan yksityisasetukset: Lähtökohtana: Ei, ei ja ei. Näin ruksattiin ruutuja ja sitten ensimmäinen viesti maailmalle: Olen täällä! Huomasin, että mulla oli jo heti aika monta ystävää sivustoilla vaikka itse en ollut niitä hankkinut japäivien mittaan tuli yhä lisää kaverikyselyjä.

NÄPPÄILYÄ TÖIDEN RINNALLE

Jotain uutta, jotain vanhaa, osa dokumentaarista osa fiktiivistä.

”Kahdessa vuodessa olen lähes huomaamatta postannut pitkälti yli 100 albumia ja tuhansia valokuvia. Kävi ilmi että Fb mediana toimii kuvien kevyt-jakelukanavana. Kaikkea ei tarvitse ottaa liian vakavasti. Voi yhtä hyvällä mielellä kuvata vuodenaikojen kulun kuin kommentoida ajankohtaisia poliittisia tapahtumia. Saan mahdollisuuden esitellä lapsellisen minäni. Tämä puoli on kehittynyt uudelle tasolle näiden kahden vuoden aikana.
Hauskaa on manipuloida ja kevyesti parantaa olevassa olevaa maailmaa. Silti yleensä riittää aivan puhdas kuva. Olen varannut itselleni oikeuden välillä madaltaa rimaa hyvinkin alas ja hauskinta on kun joku tai jotkut ottavat onkeen ja lähtevät leikkiin mukaan.Mutta suon itselleni myös oikeuden esittää vanhoja, uusia, dokumentaarisia ja fiktiivisiä kuvia.
Ensimmäiset Fb-kuvani syntyivät Pioppi -nimisessä paikassa melko eteläisessä Italiassa. Kuvasin paljon lomakuvia mutta myös kaikenlaista muuta. Innostuin leikkimään kameralla ja kuvasin lentäviä sotilaita ja hämäriä eläimiä, valoilmiöitä ja triviaaleja arjen huomioita. Iltaisin latasin maailman hitaamman nettitikun kautta nipun kuvia nettiin ja seuraavana päivänä taas lisää. Kuvia olen kyllä aina ottanut mutta harva on nähnyt näitä näppäilykuvia. Nyt sain todistettua että todella tuotin kuvia ja samalla jaettua niitä Fb ystävilleni.
Aina oli kivaa odottaa oliko joku painanut tykkää nappia ja oliko joku keksinyt nasevia kommentteja tai ollut kateellinen Italian kauneudelle.
Näin alkoi urani kuvien jakelijana Facebookissa.”

Stefan Bremer (s.1953) on helsinkiläinen monipuolinen freelance-valokuvaaja, joka sai taiteilijaprofessorin arvon vuonna 1999. Hänet tunnetaan läsnä olevasta tyylistään niin kuvajournalismissa kuin dokumentaarisissa kuvissaan sekä tuottamissaan taidevalokuvasarjoissaan. Valokuvauksen rinnalla Bremer on toiminut opettajana sekä Suomen että Ruotsin taidekorkeakouluissa. Bremer toimii myös valokuvatyöpajojen vetäjänä.


Näyttelyyn voi myös osallistua Facebookissa.
Osallistu klikkaamalla tästä>