Valokuvaaja Tanja Konstenius (s.1982) esittelee debyyttinäyttelyssään Luova.fi -galleriassa vaikuttavan muotokuvasarjan Helsingin vieraskodin elämänkolhimista
asukkaista. Ajankohtainen ja koskettava näyttely kuvaa yhteiskunnan reunalle ajautuneita
kadotettuja miehiä”, joiden elämästä Konstenius on löytänyt karun arjen lisäksi myös toivoa ja valoa.

”Haluan nähdä ihmisten sisälle. Minulle kuvaaminen on elämään liittyvien asioiden tutkimista visuaalisin keinoin. Kuvasin näiden miesten elämää sellaisena kuin sen
kohtasin ja ymmärsin”, kertoo Tanja Konstenius.

”Harry, Hanski, Keijo, Rene, Asko, Timo eivät elä ikuisesti. Tosiasiassa miehet ovat jo kadonneet useiden heidät tavanneiden muistista.

Vielä jokin aika sitten heillä oli perhe, työkavereita, asunto, naapureita. Nykyään he asuvat asuntolassa, entiseltä nimeltään Kurjien Kappeli. Vartija huolehtii vierailuaikojen kunnioittamisesta. Ovet sulkeutuvat klo 23.00.

Mitä heidän elämässään on tapahtunut? Miksi he ovat suistuneet raiteiltaan? Useimmat meistä ovat tavanneet jonkun yhteiskunnan ulkopuolelle pudonneen. Jonkun, joka on menettänyt työkykynsä tai perhesiteensä ja joka on löytänyt lohdutusta alkoholista tai huumeista. Happo-
Hanski ja Keijo Keppana tunnistavat hymyillen lempinimensä, mutta heidän silmissään näkyy
menetyksen ja elämäntuskan harmaa varjo.

Valokuvaaja Tanja Konstenius tutustui Helsingin Vieraskotiin maaliskuussa 2009. Hän istui kahvilla ja keskusteli Harryn, Hanskin, Keijon, Renen, Askon ja Timon kanssa.
Sopeutumattomina ja pummeina pidetyt miehet avautuivat vähitellen ja näyttivät mielensä monitahoisuuden. Konsteniuksen kamera palautti heidän mieliinsä, että identiteetti ja persoonallisuus eivät lopu yhteiskuntakelvottoman määritelmään. Kuvat esittävät heidän olemuksensa kunnioittavasti ja vilpittömästi. Kunkin psykologinen muotokuva valotettiin mustavalkonegatiiville. Nämä kuvat palauttavat heidät ihmisten mieliin.

Näyttely Kadotetut kuvastaa sisäisiä maailmoja aineellisten kohteiden ja todellisten olosuhteiden avulla. Lippu, katulamppu, graffiti kivessä, huoneen paljaat seinät, tupakka ja haava kertovat meille ihmisistä, jotka ovat poistuneet keskuudestamme jo ennen kuolemaansa.

Pitäkäämme heidät silmissämme ja mielissämme hetken aikaa.”

Egle Oddo, Helsingissä 2009